sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Sunnuntaiherkut

Äiskä kuivatti Aatulle uunissa porsaan munuaista ja sydäntä



Sunnuntain kunniaksi uuniin meni kaksi munuaista ja kaksi sydäntä. Munuais- ja sydänviipaleita kuivatettiin kiertoilmauunissa 70 asteessa kolme ja puoli tuntia. Lopputuloksena rapeita, lisäaineettomia ja makoisia välipalapaloja herran naposteltavaksi. ;)

LISÄYS:
Pakko oli tulla takaisin lisäämään vielä video eilisillan tunnelmista. Aatulassa oli eilen hoidossa 8-viikkoinen skotlanninterrierineiti Saga. Videon kuvanlaatu ei päätä huimaa mutta oikean tunnelman pätkä joka tapauksessa välittää. Videolla siis hyörivät Saga ja Aatu. <3 <3

lauantai 26. helmikuuta 2011

Hoitoarsenaali

Aatulassa purkkia ja putelia, suihketta ja rasvaa riittää... Tässä vain murto-osa niistä:

  

Näillä Aatulassa on siis pääasiassa hoidettu isännän allergian oireita. Mitään parantavia aineita nämä eivät ole. Oireisiin ovat onneksi auttaneet. Juuri, kun äiskä muutama päivä sitten pääsi sanomasta, että onneksi viimeisimmän kuukauden aikana mitään näistä tököteistä ei ole tarvittu, niin eiköhän isännän jaloista ja leuasta löydy isoja rupia ja kutisevia länttejä. Huoh! :( Oikeastaan näitä aineita ei edes eliminaatiodieetin aikana tulisi käyttää, jotta dieetin vaikutukset eivät peittyisi aineiden tuoman avun alle. Nyt Aatulassa sitten taas mietitään, onko iho-oireiden takana possunliha, pakkaset, trimmaus vai mahdollisesti jokin iho-tulehdus (hiiva tms.). Ei kiva juttu ollenkaan! 

Aatulassa jatketaan nyt vielä jonkin aikaa possunlihan antamista ja kokeillaan, jos tassut lähtisivät nyt pakkasten hellitettyä paranemaan. Tarkoitus on myös pestä jalkojen kutisevia ja rupisia alueita Malasebilla. Jos nämä eivät auta, on possu jätettävä pois ja palattava hirvi-poro -ruokavalioon ja odotettava jälleen, että iho on kunnossa ennenkuin uutta lihaa voi alkaa taas kokeilla. :(

perjantai 25. helmikuuta 2011

Päivälenkeiltä

Aatula julkaisee vaihteeksi pienen kuvakoosteen Aatun ja äiskän päivälenkeiltä. Pakkasista huolimatta on ollut ihana lenkkeillä, kun aurinkokin on useimpina päivinä paistanut kauniisti. Kuvat siis kuluneelta viikolta.

Keppi saa kyytiä!
Rrrrrrravistus!
Ja toinen! :)
Ylväs ylämaalainen ;)
Metsäpoluilla
Lumikuono-keppihamstraaja :)
Näin käy, kun kuvaaja kaatuu sormi kameran liipasimella. :P

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! <3

torstai 24. helmikuuta 2011

Baby ribs

Aatulan isännän viikon herkkuna tällä kertaa pikkupossun kylkisiivua

Herkku sopii loistavasti Aatun possunlihakokeiluun ja eliminaatiodieettiin. Kylkisiivu löytyi sattumalta marketin lihatiskiltä. Hyvä juttu! Possunliha kun muuten on niin tuiki tavallista, ettei äiskä varmaankaan olisi tälle viikolle muuta herkkua keksinytkään. ;)

Herkkurivi lihaa ja luuta

Tarjoillaan annospaloina, tottakai ;)

Kyllä kelpasi isännän kylkeä narskutella. Ihan on erilainen koko koiruus muutenkin, kun joutuu näkemään hieman vaivaa ja järsimään ruokaansa. Aatu ei nimittäin saa ruoakseen useinkaan luita, koska pureskelu tuppaa isännältä unohtumaan ja tästä seuraa tukehtumisvaara. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hienosti. :) Annoskokokin paisui huomaamatta  normaalia suuremmaksi: Aatun ruoka-annos noin 100-120 grammaa aamuin illoin. Nyt baby ribsejä kuitenkin painui herran massuun kerralla runsaat 150 grammaa. Kasvissoseannos tuli tietenkin vielä siihen päälle. Nam nam! Lopputuloksena siis onnellinen ja kylläinen koira. :D 

Rouskuttelua

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Herrasmies Aatu

Aatulan isäntä sai tänään uuden lookin. :)
Aatu käy trimmattavana 10 viikon välein. Äiskän mielestä väli on hieman liian pitkä. Isäntä pääseekin aina trimmausten välillä todella ruokottomaan kuntoon. Trimmaajasetä on kuitenkin sitä mieltä, että Aatu-pojan karva ei ole tarpeeksi irtoavaa lyhyemmällä trimmausvälillä. Ei auta äiskän kun luottaa ammattilaiseen. Ja mikäs siinä on luottaessa. Eipähän ole trimmaajasetä ainakaan koiran kustannuksella rahan perään ahnehtimassa, kun haluaa trimmata mielummin harvemmin ja oikein kuin useammin ja koiralle epämukavammalla tavalla. :)

Tällainen herrasmies Aatusta jälleen kuoriutui:

Ennen trimmausta

Trimmauksen jälkeen :)

Aatun nappisilmät näkyvät jälleen. <3 Äiskä on muutaman viikon päästä menossa Turkuun saamaan oppia trimmaukseen. Saas nähdä, josko Aatulassa aloitettaisiin sitten omatoiminen trimmaus tai ainakin sen harjoittelu. ;)

maanantai 21. helmikuuta 2011

Mantteli

Äiskä taiteili manttelikaavat, kaivoi kangasjämiä kaapista, raapi päätään, ompeli ja ähräsi. Lopputulos näyttää tältä:

 

Kankaana manttelissa ruskearuudullinen villakangas ja kauluksessa harmaata mikrofleeceä. Mantteliin ei ehkä tullut paras mahdollinen väriyhdistelmä mutta se kelpaa jämäkankaista tehtyyn ja kaavojen testaukseen tarkoitettuun koevedokseen. ;) Villakangas ei muutenkaan ole paras kangas koiranvaatteissa, koska se kerää itseensä likaa, kastuu ja on vaikea pestä. Äiskä ajatteli kuitenkin, että talvipakkasilla, joihin mantteli siis on tehty, ei edellä mainituista juuri ole ongelmaa.

Mantteli on ommeltu kaksikertaisesta kankaasta. Mahanaluskappaleessa on kiinnityksenä  simppeli villakankaasta ommeltu nauha, jossa tarrakiinnitys. Manttelin takaosa pysyy hyvin alhaalla ilman kuminauhoja. Mahanaluskappaleessa olevien heijastimien päälle äiskä ompeli vielä puunapit koristeeksi. 







Manttelista tuli oikein sopiva kevättalven päivien lämmittäjä! Montakohan näitä vielä ehtisi tälle talvelle ommella? Hih! :)
 

lauantai 19. helmikuuta 2011

Röh röh

Aatulan isännän ruokavalio on monipuolistunut uudella lihalla, possulla. Kuukauden päivät kestänyt hirvi-poro -kokeilu osoittautui onnistuneeksi (huojentavaa tietää, että tällä hetkellä ainakin nämä käyvät Aatulle). Nyt on siis aika kokeilla possua. 

Possu on siitä loistava lisä Aatun ruokavalioon, että sitä saa kaikissa muodoissa, myös luita ja sisäelimiä löytyy helposti. :) Tarkoitus on antaa possua aluksi joka aterialla, oireiden mukaan tottakai, kahden viikon ajan. Näin taataan se, että mahdollinen possuallergia tulee esiin nopeasti. Onhan se oikeasti ihan hirveää ajatella, että tässä nyt kokeillaan, mikä aiheuttaa oireita ja mikä ei; Aatu-rukka on koekaniini ja kärsii seuraukset.  Eliminaatiodieetti on kuitenkin varma keino saada ruoka-aineallergiat selville. Kaikki tassut pystyyn, että possu sopii isännälle! 

Rasvalihaa, lihaluuseosta ja kasvissosetta

Koirien talvimuotia

Aatulassa bongattiin eilen Kymppiuutisissa hauska kevennys: Lemmikkien talviasu -kilpailu. Kilpailu oli tosin siis jo ratkennut. Aihe sinänsä on, muodista huolimatta, tärkeä näin paukkupakkastalvena. Voiton vei Dolly-niminen koira. Ja mikä tärkeintä, löytyipä kunniamaininnan saaneiden joukosta yksi westiekin. :)

perjantai 18. helmikuuta 2011

-32 astetta

Aatulassa herättiin tänään kylmään aamuun. -32 astetta! Ei kuitenkaan saisi valittaa; pakkasaamuthan ovat usein hyvin kauniita. Eikä tämä Aatulan pakkanen vedä vielä edes vertoja pohjoisen pakkasiin. Vaatetta päälle ja varovasti ulkoilemaan!

 Herra Kuurakuono :)

torstai 17. helmikuuta 2011

Namiohje

Herkuttelu on tärkeä osa Aatulan elämää. Aatulan isännän herkkusuutaipumus ei ole jäänyt äiskältä ja iskältä huomaamatta. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että minkäänlainen toiminta ei Aatulassa onnistu ilman herkkuja. Tässäpä siis oiva namiohje vaativimmankin herkkusuun tarpeisiin.

Maksaherkku 

500 g maksaa 
1 kananmuna

Soseuta maksa tasaiseksi massaksi. Riko kananmuna soseutetun maksan joukkoon ja sekoita  kevyesti. 

Levitä massa ohueksi levyksi uunipellille leivinpaperin päälle. 

Paista uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen laske uunin lämpötila 50 asteeseen ja raota uuninluukkua hieman raolleen esim. tyhjän talouspaperirullan tai viinipullonkorkin avulla. Raottamisen tarkoitus on kuivattaa maksaherkku. Kuivata herkkua uunissa noin puoli tuntia. 

Ota maksaherkku pois uunista, anna jäähtyä ja leikkaa sopiviksi paloiksi.
 
Valmiita herkkupaloja <3

Aatulaan maksaherkun ohje löysi tiensä Lempimuonan taustajoukoilta. Herkku on superhelppo valmistaa. Lisäksi herkku sopii loistavasti allergiselle koiralle, jolla on eliminaatiodieetti meneillään; ainesosia on vähän ja maksan voi valita kulloinkin kokeilussa olevasta proteiinilähteestä. Aatulassa käytettiin tällä kertaa hirven maksaa. Herkku ei myöskään sisällä lainkaan viljoja, joita ainakin Aatulassa varastopunkkiallergian ja raakaruokinnan periaateiden vuoksi kartellaan.  Mahtavaksi ohjeen tekee kaiken lisäksi sen muunneltavuus; ohjettahan voisi kokeilla esimerkiksi munuaisella, keuhkolla tai sydämellä

Äiskältä ja iskältä on tämäkin herkku jäänyt maistamatta. ;) Luotamme siis tätä reseptiä suositellessamme puhtaasti Aatulan isännän antamaan hyvään palautteeseen. 

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pakkaspäivänä

Kovina pakkaspäivinä Aatulassa pukeudutaan näin:

Fleecetossut ja PerusPomppa.


 

Aatu on hyvästä turkistaan huolimatta herkkä palelemaan. Etenkin tassut palelevat herkästi, ja tossut ovat käytössä jo reilun 10 asteen pakkasella. Manttelia tarvitaan vasta 20 asteen pakkasella. 

Aatulan tyyliin sopivaa talvitakkia etsittiin kauan. Tavoitteena oli löytää istuva, näyttävä ja lämmin mantteli Aatulle. Pomppa täytti kaikki nämä kriteerit. Lisäksi Pompassa on hyvät heijastimet, vettä ja tuulta pitävä pintakangas ja sähköistymätön teddyvuori. Vielä, kun Pompalla sattui syystalvella 2010 olemaan erikoiserä ruskealla vuorella (muulloin harmaa) tehtyjä PerusPomppia, oli valinta selvä.  Täydellistä! :) Tossuissa Aatulassa puolestaan ollaan tykästytty Jokke Arctic -tossujen malliin; muoto-ommel takaa jalassa pysymisen. 

EDIT:
Tässä vielä kiva tossuohje, jonka ihana lukijani ystävällisesti minulle vinkkasi. Kiitos Eeva!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävyys


Hyvää ystävänpäivää!

Ystävän kanssa on hyvä köllötellä <3

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sydämiä

Onko mitään suloisempaa kuin pienet tassunjäljet lumessa? Aatulassa on. Nimittäin pienet, sydämiä muodostavat tassunjäljet lumessa. <3


lauantai 12. helmikuuta 2011

Kasvissose

Aatulassa on meneillään eliminaatiodieetti (lue lisää täältä ja täältä). Aatu saa proteiininsa tällä hetkellä ainoastaan hirven ja poron lihasta ja sisäelimistä. Kasvissose puolestaan koostuu erilaisista salaateista, kiinankaalista, kurkustakesäkurpitsasta ja valkosipulista. Kasvissose on pyritty eliminaatiodieetin aikana pitämään mahdollisimman neutraalina ja yksinkertaisena. Tällä kertaa mukaan laitettiin kuitenkin myös kuorittuja auringonkukan ja kurpitsan siemeniä.


Ainekset valmiina soseutettavaksi.

Valmis, kauniin vihreä kasvissose.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Viikon herkku

Aatula pyrkii piristämään ja monipuolistamaan isännän ruokavaliota tarjoamalla Aatulle viikoittain herkkuaterian. Ei sillä, etteikö Aatun ruokavalio jo muutoinkin täyttäisi vaativimmankin herkkusuun tarpeet; tottahan jokaisella herkuttelupäivä on oltava! :)

Aatu on viimeisen puolen vuoden aikana kärsinyt erinäisistä allergiaoireista. Allergiaoireisiin on haettu apua niin ruokavalion muutoksella kuin allergiatesteilläkin (allergioista ja ruokavaliosta enemmän täällä). Tällä hetkellä Aatulassa harjoitetaan ankaraa eliminaatiodieettiä. Aatulassa ei kuitenkaan unohdeta eliminaatiodieetinkään aikana isännän kulinaristisia taipumuksia; herkuttelusta ei luovuta. Mikäs olisi terrieripojan mielestä herkullisempaa kuin poron kieli kasvissoseen ja tyrnimarjarouheen kera! :)




P.S. Ei ollut poron kieli sellainen hitti, kun äiskä ja iskä olivat toivoneet. Kovin oli epäluuloisen näköinen poika, kun annos lopulta, äiskän kovan värkkäämisen ja valokuvausten jälkeen, saapui kuonon eteen. "Tässä on pakko olla jotain pahaa seassa, antibioottitabletti tai matolääke ainakin", ajatteli isäntä varmaan. :D

torstai 10. helmikuuta 2011

Vehnänalkioöljy

Aatulassa on etsitty täydellistä rasvahappovalmistetta Aatun ruokavaliota täydentämään. Kokeiluun löytyi piiiiiitkän etsinnän jälkeen Valioravinnon kylmäpuristettu vehnänalkioöljy.

Valitsimme rasvahappovalmisteeksi kylmäpuristetun vehnänalkioöljyn, koska se sisältää omega-3- ja -6-rasvahappoja koiralle oikeassa suhteessa. Ymmärtääksemme  koiralle oikea omega-3 ja -6  suhde on 1:5 - 1:10. Valioravinnon kylmäpuristetussa vehnänalkioöljyssä omega-rasvahappojen suhde on 1:6.

Tavoitteena on, että rasvahappovalmiste auttaa ensisijaisesti Aatun iho-ongelmiin.  Toki on myös muuten tärkeää, että isäntä saa omegansa säännöllisesti. Eliminaatiodieetin vuoksi kaikki lohipohjaiset öljyt ovat pannassa, vaikka mistäpä sitä tietää vehnänalkionkaan sopivuudesta. :/ Aatulassa on kokeiltu myös varsinaisesti koirille suunnattuja rasvahappovalmisteita mutta kokeilut ovat olleet tuloksettomia. Tuloksia lienee ollutkin turha odottaan, koska  useimmat eläimille valmistetut rasvahappovalmisteet sisältävät omega-rasvahappoja koiralle väärässä suhteessa.

Annamme Aatulle vehnänalkioöljyä noin 5 ml eli 1 tl päivässä. Aatulassa jäädään odottamaan näkyviä tuloksia. ;)


EDIT:
Äiskän sisko soitti eilen ja kertoi, että kylmäpuristettu vehnänalkioöljy on loistava lisä parantamaan hedelmällisyyttä. Kylmäpuristettua vehnänalkioöljyä suositellaan myös kantaville nartuille. Kiitos sisko näistä tiedoista! Laitetaan tieto eteenpäin! <3


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Rapsuttaa, rapsuttaa...

Aatulan isäntä ei valitettavasti kuulu niihin (harmillisen harvinaisiin) westieihin, joilla ei ole mitään allergioita.  Aatu on siis allerginen. Veritestein Aatulla on todettu pöly- ja varastopunkkiallergia. Veritestit tullaan todennäköisesti uusimaan kevään/kesän aikana siitepölyjen ja heinien osalta. Ruoista allergiaa aiheuttaa ainakin kana; eliminaatiodieetti on kesken.

Aatun allergiakupla, kuten tilannetta Aatulassa kutsutaan, alkoi viime keväänä. Tätä aiemmin Aatulla oli jo ollut pieniä vaivoja, lähinnä vatsanpuruja ja karvojen punoittelua, kuivaruoan syömisen aikana. Kuivaruoka jätettiinkin pois, kun Aatu oli puolivuotias; nappuloista siirryttiin NEU-merkkiseen koirien märkäruokaan, ja oireet hävisivät.

Aatu ehti olla oireettomana puolisen vuotta, kun allergiset oireet iskivät toden teolla. Viime keväänä Aatu alkoikin kutisemaan  kauttaaltaan. Myös tassut ja suunpielet alkoivat oireilemaan pahoin. Allergiaoireiden ollessa pahimmillaan Aatun tassut olivat vereslihalla ja huulet mätäpahkuroita täynnä. Myös erinäisiä karvojen punoitteluja esiintyi. Viime keväästä saakka Aatulassa ollaankin sitten keskitytty enemmän tai vieläkin enemmän allergian selvittämiseen ja oireiden hoitoon. Huh! :( 

Aatun allergiaoireet olivat pahimmillaan viime kevään ja kesän aikana. Aatun ruokavalio koostui tuolloin erilaisista NEU-ruoista. Aatu sai myös teollisia koirankeksejä, solmuluita ja kuivaherkkuja. Allergiaan vaikutti varmasti myös kuuma ja kuiva kesä kaikkine pölyineen. Kesän lopulla kaikista teollisista ja kuivatuista herkuista kuitenkin luovuttiin, ja oireet helpottivat miltei heti. Koska oireet eivät kuitenkaan hävinneet kokonaan, päätettiin, että Aatu on vietävä allergiatesteihin. Aatulassa oltiin jo ennen testejä melkoisen varmoja varastopunkkiallergiasta. Myös pölypunkki- ja siitepölyallergiaa pelättiin. Allergiatesti paljasti epäilyt todeksi, Aatu on allerginen sekä varasto- että pölypunkille. Siitepölyallergiaa ei löytynyt, ja ruoka-aineita ei edes testattu (eliminaatiodieetti varmempi tapa selvittää ruoka-aineallergiaa).

Syksyllä, ennen allergiatestin ottamista, Aatun ruokavalio muutettiin perunapohjaisiin NEU-ruokiin. Tämä siksi, että muissa NEU-ruoissa on riisiä, jossa  on varastopunkkia (kuten sanottu, osasimme epäillä varastopunkkiallergiaa). Ruoanvaihdos perunapohjaisiin NEU-ruokiin ei kuitenkaan sekään vienyt kaikkia oireita pois; Aatun tassut ja suunpielet oireilivat yhä lievästi. Lopulta päädyimme raakaruokintaan. Raakaruokintaan siirryimme myös, koska pidämme siitä, että näemme konkreettisesti, mitä Aatu suuhunsa laittaa. Uskomme, että raakaravinto on puhdas ja luonnollinen tapa ruokkia koiraa. Aloitimme raakaruokinnan suositusten mukaan broilerilla. Kahden viikon jälkeen Aatun iho oli j ä r k y t t ä v ä s s ä kunnossa. Vaihdoimme kanan kokonaan pois ja aloitimme ns. laajennetun eliminaatiodieetin. Laajennetussa eliminaatiodieetissä, kuten eläinlääkärimme sitä kutsuu, annoimme Aatulle ilman varoaikoja hirven, poron, hevosen, lohen ja lampaan lihaa ja sisäelimiä. Kasvissoseen lisäsimme milloin mitäkin.

Vaikka laajennettu eliminaatiodieetti auttoi, eivät Aatun oireet edelleenkään hävinneet kokonaan. Joulun tienoilla Aatun iho-oireet pahenivat jälleen. Nyt Aatun iho rupeutui myös korvista, kyynärpäistä ja rintakehästä. Tilannetta ei helpottanut, tuolloin jo varmistunut, tieto varasto- ja pölypunkkiallergiasta; mistäs sitä enää tietää, mikä oire johtuu ruoasta ja mikä punkeista. :( Tällä hetkellä Aatulassa harjoitetaan ns. ankaraa eliminaatiodieettiä, jossa proteiinilähde lisätään ruokavalioon hiljalleen ja yksitellen. Aatu saa siis nyt proteiininsa ainoastaan hirven ja poron lihasta. Annamme saatavuuden mukaan myös hirven ja poron sisäelimiä ja luita. Kasvissoseen olemme puolestaan pyrkineet pitämään mahdollisimman neutraalina, ja siihen on laitettu ainoastaan kurkkua, salaattia, kesäkurpitsaa ja valkosipulia. Kaikki viljat ja teolliset puruluut on jätetty pois niiden sisältämien varastopunkkien vuoksi. Ravintolisinä Aatu saa kalsiumia, merilevää ja rasvahappovalmisteita. Annamme Aatulle myös tyrnimarjarouhetta ja nokkosjauhetta (näissäkin periaatteessa varastopunkkien riski). Nyt näyttää siltä, että olemme oikeilla jäljillä; Aatun iho voi kauttaaltaan hyvin eikä kutinaa ole juuri nimeksikään. :)

Ankaraa eliminaatiodieettiä on nyt takana kolmisen viikkoa. Tarkoitus on seurata tilannetta vielä muutama viikko ennen seuraavan proteiinilähteen lisäämistä. Myös siivousrutiineja on Aatulassa muutettu entistä perusteellisempaan suuntaan. Lisäksi Aatulassa on käytössä pölypunkkeja ehkäiseviä huuhteluaineita, Aatuhan siis nukkuu sängyssä äiskän ja iskän keskellä. Vielä ei onneksi ole tarvinnut laittaa isäntää lattialle nukkumaan. Kaikki peukut ja tassut pystyyn, että saamme pölypunkit ja ruokavalion kuriin ja ojennukseen ennen seuraavaa siitepölykautta. Äiskällä on nimittäin vahva epäilys, että Aatulla on sittenkin myös siitepölyallergiaa, sanoivatpa talvella otetut testit mitä vaan. 

Lopuksi on vielä todettava, että Aatulassa ollaan onnekkaita, koska allergiat ovat tähän mennessä olleet selvitettävissä ja oireet kotikonstein hoidettavissa, ilman kortisonia ja antibiootteja siis. Todennäköisesti Aatun allergiat ovat niin lieviä, että oikeilla, altistumista ehkäisevillä toimilla Aatun allergiat pysyvät hallinnassa eikä varsinaisia allergiahoitoja tarvita.  Onnellinen saa olla myös siitä, että allergiat eivät ole huonontaneet Aatun elämänlaatua merkittävästi; isäntä itse ei juuri näytä oireista kärsivän. Asiat voisivat siis olla paljon huonommin! :) 

Onnelliset kaverukset :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Puppe

Jos Aatullassa syötäisiin kuivaruokaa, se tapahtuisi ehdottomasti Pupen avulla. :)



Kuvat: Somanet

maanantai 7. helmikuuta 2011

Tulppaanit

Aatulassa arvostetaan kaikkea kaunista. Myös isäntä näyttää ymmärtävän kauneuden päälle! <3



Westielenkki 6.2.2011

Aatulan väki osallistuu aktiivisesti oman alueensa westielenkkien järjestämiseen. Olemme olleet mukana järjestämässä ja osallistumassa lenkkeihin viime syksystä lähtien. Alueemme westielenkit järjestetään kaksi kertaa kuussa, aina parittomien viikkojen sunnuntaina.

Ennen lenkkiä Aatu tankkasi tilkan mansikkajogurttia.

Alueemme westielenkkien kantava ajatus on, että koirat saavat juosta vapaana ja omistajat jutella kaikesta rotuun liittyvästä, ja muustakin, samanhenkisessä seurassa. Mukana oli  tällä kertaa Aatun lisäksi kolme tyttöwestietä: Elviira (omistajineen toinen westielenkkien järjestäjistä), Elsa ja uusi tuttavuus Fiide.


Koko joukko: Elsa (etummainen), Fiide, Aatu ja Elviira.

Lenkkeilijät omistajineen: Fiide (vas.), Aatu, Elsa ja Elviira.

Alueemme westielenkit järjestetään lähes poikkeuksetta metsäpoluilla, useimmiten Aatulan lähimetsissä. Niin tälläkin kertaa. Aatulan lähimetsissä kulkee useita, eri mittaisia lenkkipolkuja, joissa on turvallista pitää koiria irti. Myös sää suosi lenkkeilijöitä:  ilma poutaantui juuri sopivasti ennen lenkkiä ja pakkasta oli vain muutama aste.  

Koko joukko tuli toimeen loistavasti. Elviira, joukon vanhin, johti pitkälti menoa. Aatu, joukon ainoa uros, tohelsi  puolestaan tuttuun tapaansa vuoron perään kaikkien kanssa. Eniten herraa näytti kuitenkin kiinnostavan uuden lenkkikaverin Fiiden seura. Fiide käyttäytyi kuin todellinen leidi: väisteli vienosti Aatun lähentymisyrityksiä ja  esitti vaikeasti saavutettavaa. <3 Myös joukon kuopus, kuusikuukautinen Elsa-neiti, pysyi hienosti vauhdissa mukana ja viipotti jo kovasti rohkaistuneena joukon jatkona. :)

Metsäpoluilta on paikoin upeat näkymät järvelle.

Aatu ja Fiide <3

Lenkeillä on aina hauska huomata, kuinka samanlaisia westiet lopulta ovat; kaikki kyhnyttävät itseään aina tilaisuuden tullen maahan, pomppivat ja elehtivät samalla tavalla ja keräävät turkkiinsa lumipaakkuja. :) Nyt talvella koirat eivät pääse juoksentelemaan täysin vapaasti metsissä, koska lunta on niin paljon. Poluilla pysyminen siis rajoittaa jonkin verran leikkimistä ja touhuamista. Lumien sulettua alkaa koirillakin vihdoin uusi elämä,  kun koko metsä polkujen ympärillä avautuu jälleen tutkittavaksi. :)

lauantai 5. helmikuuta 2011

Aamu

Aatulan aamu alkoi sotkuisissa merkeissä. :( Aatu oli eilen saanut mahaansa jotain sopimatonta, joka sitten tuli heti aamusta runsaan nesteen kanssa ylös mihinkäs muuallekaan kuin sänkyyn. Kauniisti Aatu tuli äiskän kylkeä kyhnyttämään, että nyt olisi jokin vialla. Eihän siinä sitten enää mikään auttanut. Onneksi herra kuitenkin sai kökön itsenäisesti ja suhteellisen helposti ulos.

Mutta tämä kökkö, kovin oli kummallisen näköinen. Kökkö näytti pieneltä vaahtomuovinpalalta mutta oli kova, hieman joustava kylläkin. Ensimmäisenä äiskälle tuli mieleen kauhukuva ns. myrkkusyöteistä, joissa tosiaan voi olla suolentukoksen aikaan saamiseksi vaahtomuovia tms. Toisaalta lenkeillä ollaan kyllä aina isännän kaikki-mitä-löydetään-on-heti-syötävä -asenteen takia todella varovaisia. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joku koiranvihaaja sattuu omille kulmille syöttejään nakkelemaan. Kuuleehan niistä tasaisin väliajoin. Kökkö saattoi olla myös pala rustoa; Aatu nimittäin söi eilen hirven luita. Kökön rakenne oli hyvin rustomainen, vaikkakin muistutti pienine reikineen vaahtomuovia. Liekö pienet vaahtomuovimaiset reiät sitten mahahappojen tuotosta? Toivottavasti mahaan ei jäänyt muita kökköjä, ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Aatu onneksi syö normaalisti ja on leikkisä. :)

Jäämme seuraamaan tilannetta.

torstai 3. helmikuuta 2011

Hieronnassa

Aatulan isännällä on kissanpäivät (tätä ilmausta ei parane käyttää westien kuullen). Aatu nimittäin kävi tänään hierojalla. Äiskän mieltä lämmitti kuulla, että Aatun lihakset ovat jykevät ja hyvässä kunnossa. Hieronta tuli kuitenkin tarpeeseen: Aatun rinta ja kyljet olivat tukossa ja takapäästäkin löytyi pieniä jumeja. 

Hierojalla ja äiskällä oli täysi työ saada Aatu pysymään paikallaan hieronnan ajan. Aatu oli ilmeisesti päättänyt, ettei ole hieronnan tarpeessa. Hyvin pian paikan luonne kuitenkin avautui myös isännälle, ja silmät alkoivat luppasemaan. Kylläpä siinä sitten kelpasinkin westien makoilla pehmeällä pedillä äiskän rapsuttaessa korvan takaa ja hierojan hieroessa selkää, kylkiä ja jalkoja. Ai ai, kelpaisi äiskällekin! :)

Hieronnan aikana äiskä hämmästeli hierojan tarkkakatseisuutta. Hieroja kun heti alkuunsa totesi meillä olevan perheessä johtajuusongelmia. Mitä? Meilläkö? Ei suinkaan! Hierarkia Aatulassa on varsin selvä: Aatu vie, äiskä ja iskä vikisevät. ;)

Kotihoidoksi Aatun lihasjumeihin hieroja neuvoi lämpötyynyn käyttöä, venyttelyä ja syvien lihasten treenaamista tasapainoilun ja jumppaliikkeiden avulla. Hieroja myös suositteli paljon liikkuvalle koiralle säännöllisen epäsäännöllisesti b- ja c-vitamiinilisiä.

Äiskä oli oikein tyytyväinen hierontaan. Varsinainen syy hierojalle hakeutumiseen oli Aatun ärinä takapäähän koskettaessa. Kun eläinlääkäri ei löytänyt mitään  selvää syytä ärinälle, ajattelivat iskä ja äiskä taustalla olevan mahdollisesti lihasjumit. Isoja, ärinää aiheuttavia lihasjumeja isännän takapäästä ei kuitenkaan löytynyt. Ehkäpä ärinöiden takana on yksinkertaisesti vain se, että Aatu kokee takapäähän koskemisen epämiellyttäväksi. Aatulassa jatketaan asian pohtimista.

Valokuvaus oli intensiivisen korvan takaa rapsuttamisen ohessa hieman liian haastavaa. Kuvia hieronnasta ei siis tällä kertaa ole saatavilla. Ehkäpä ensi kerralla isäntä malttaa olla paremmin paikoillaan. Aatulla hieronta uudelleen parin viikon päästä. 
 

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Päivän asu(ste)

Aatulassa mietitään tarkoin, minkä näköisenä lenkille lähdetään. 
Aatulan isännän asuun kuului tänään kettuhuivi ja valkoiset nahkavaljaat. Kettuhuivin alkuperäinen idea, jota äiskä hieman muunteli westielle sopivammaksi, löytyi RuttuNutulta. Varsinkin näin talvella on kivaa, ja turvallista, pukea päälle jotain värikästä westievalkoisen turkin rinnalle. Sitä paitsi, pitäähän sitä jokaisella suurella saalistajalla kettuhuivi olla... ikään kuin muistona metsästysreissuilta. :) 




tiistai 1. helmikuuta 2011

Ystäväni Väri, minne katoat?

Aatulassa ihmetellään, minne Aatun kirsun väri oikein katoaa. Aatun ennen pikimusta nenä on nimittäin pikkuhiljaa muuttumassa haalean vaaleanruskeaksi. Liekö Aatulan isäntä harrastanut yhtä lempipuuhistaan tuhistamista liian innokkaasti siten, että kirsun väri on päässyt kulumaan? Noh, äiskä toivoo, että jos sinun, herra Väri, on aivan pakko haalistua, voisitko ystävällisesti muuttua vaaleaksi ainoastaan kirsun keskeltä sydämenmuotoisesti, kiitos. :)


 

Tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan Aatulan blogia!
Tässä blogissa seurataan westie-herra Aatun elämää. Aatu on puolitoistavuotias suurenmoinen ilopilleri, jonka elämää rytmittävät ruokailuajat ja talon vahtiminen. Myös lököttely, kaikenlainen kyöhnääminen, äiskän ja iskän jallittaminen ja lenkkeily kuuluvat Aatun päivittäisiin askareisiin. Aatulaan Aatu saapui pienen pienenä terrierinpoikasena seitsemän viikon ikäisenä. Äiskä toivoi pitkään, että Aatu ei koskaan kasvaisi isoksi vaan pysyisi iäti äiskän pienenä karvapallona. Toisin kuitenkin kävi, Aatusta on kasvanut iso terrieri. 

Aatu on varsinainen herkuttelija, kuten Aatulan elämänmenoon kuuluukin. Valitettavasti viimeinen puoli vuotta Aatun elämästä on kulunut erinäisten iho-ongelmien ja allergioiden parissa. Kulinaristina Aatu ei kuitenkaan ole pannut pahakseen raakaruokintaan siirtymistä ruokavalion ja allergiaoireiden kuntoon saattamiseksi. Aatulassa Aatu onkin ainoa, joka syö päivittäisen annoksensa kasviksia... mukisematta totta kai. :) 

Aatun saapumisen myötä Aatulan ihmisten elämä on heittänyt todellista häränpyllyä. Westie-herra Aatu on valloittanut ison osan äiskän ja iskän sydämistä, sängystä ja Aatulan kukkapenkeistä. :) Aatulan ihmiset löytävätkin itsensä yhä useammin ihailemassa Aatua nukkumassa, syömässä, leikkimässä tai muuten vain touhuamassa. Sellainen on Aatulan isäntä, oikea sydäntenmurskaaja! <3