Westie-ihanuuksia!

Aatulan väki on saanut taitavalta ystävältä lahjaksi westie-aiheisia ihanuuksia!

Westie-taulu ja -ovikoriste

Näitä ja muita puusta käsintehtyjä koiramaisia tuotteita voi tilata täältä. 

Jätemylly

Aatu-herra toimii Aatulan virallisena jätemyllynä. Isäntä nimittäin hävittää kompostia huolellisemmin ja nopeammin muun muassa porkkanan kannat, omenien ja päärynöiden siemenkotelot, banaanin jämät ja jopa paistetun lohen nahat. Menipä massuun yksi päivä pitkä pätkä ompelulankaakin (tuli onneksi myös ulos), huoh! Voi, voi meidän pientä kulinaristiamme! :)

Nyt näkyy

Aatulle hankittiin syksyllä vilkkuvalo valjaisiin. Valoksi valittiin Orbiloc-turvavalo. Aivan loistava tuote: näkyy kauas (jopa 5 km), on kestävä (takuu 3 vuotta, vedenkestävä) ja helppo käyttää. Isäntää voi nyt vilkkuvalon turvin pitää irti myös pimeällä, kun valo näyttää terriäisen liikkeet ilman taskulampulla sohimista. Äiskälle puolestaan hankittiin Aarikan Haukku-heijastin viime talvena metsälenkillä kadonneen westie-heijastimen tilalle. Lähin vastine kadotetun tilalle siis.

 

Kuvat: Orbiloc Safety Light ja Aarikka

Olisiko kenelläkään muuten vinkkiä, mistä löytyisi ihan oikea westie-heijastin?

Uusin herkku

Aatu-herran hampaiden huolto ja puremisvimman lievittäjän virka on viime aikoina ollut hirven nahasta valmistetun teollisen puruluun (kyllä vain!) varassa. Tämä siksi, että äiskän raskauden myötä raakojen ydinluiden syöminen on niiden hajun vuoksi jäänyt miltei kokonaan pois. Mikään loistava ratkaisuhan tämä ei Aatun varastopunkkiallergian vuoksi ole. Isännän mielestä kuitenkin maistuva. Ja onhan tämä parempi vaihtoehto kuin puruluuttomuus. Aika suolainen luun hinta kuitenkin on (8,90 €). Näitä saa ainakin Mustista ja Mirristä.

Päivittelyä

Huh, aikaa on kulunut, onnellista sellaista! Raskaus on ollut yllättävän voimiavievää, siksi bloggaaminenkin on jäänyt. Äiskä jää tänään vihdoin mammalomalle, joten jos energiaa suinkin riittää, bloggailuunkin olisi tarkoitus antaa nyt aikaa.

Mutta, mitä on Aatu-herran elämään tauon aikana kuulunut. Isäntä vietti kesän  ja syksyn tiiviisti iskän hoivissa. Pikkuhiljaa arki palasi ennalleen, ja äiskäkin alkoi taas osallistua Aatun hoitamiseen. Kuitenkin edelleen päävastuu ruokinnasta ja muusta hoitotoimesta on iskällä. Kesä ja syksy menivät jälleen Aatun allergiaoireita lievittäessä. Eliminaatiodieetti oli koko kesän ja syksyn katkolla, koska oireita aiheuttivat myös ulkoallergeenit. Vihdoin lumen tultua oireet kuitenkin helpottivat, ja Aatu voi tällä hetkellä oikein hyvin. Possunlihaakin jo ehdittiin kokeilemaan. Se kuitenkin aiheutti tassujen kutinaa ja levottomuutta. Alkaa vahvasti näyttää siltä, että herran ruokavalio jää poron, hirven, hevosen ja lohen varaan. Kasvissose puolestaan on äiskän raskauden myötä (voitteko kuvitella, että raastettu tai soseutettu kurkku saa ihmisen oksentamaan!) vaihtunut eläinkauppojen valmisversioon.

Aatu-herra on sopeutunut uuteen elämäntilanteeseen kunnioitettavan hyvin. Entinen arki pitkine metsälenkkeineen on vaihtunut lähinnä äiskän kanssa kadulla lyllertämiseen ja piiiiiitkiin päikkäreihin sohvalla. Viikonloput ovat ehdotonta suosikkiaikaa niin äiskälle kuin isännällekin. Tällöin nimittäin iskä ehtii terriäisen kanssa metsään ja äiskä voi luistaa lenkitysvastuusta. Täytyy kyllä myöntää, että hieman lisäpainoa on tullut, ei vain äiskälle, vaan myös isännälle; herran pienistä ruoka-annoksista (noin 90 g lihaa / annos) kun ei olla raaskittu nipistää riittävästi liikunnan vähennyttyä. Kuntokuuri siis molemmilla edessä vauvan synnyttyä. Onneksi Aatun kylkiluut sentään vielä tuntuvat jotenkin, toisin kuin äiskällä. Hih! ;) Muutoinkin Aatu tuntuu pitävän äiskää jatkuvasti silmällä, tottelee ennennäkemättömän hyvin, lohduttaa, hauskuuttaa, ei vaadi liikoja ja on seurana. Aatu selvästi vaistoaa, että jotain on tapahtumassa ja äiskälle on nyt oltava oikein kiltti. Loistava kaveri - ei voi muuta sanoa! <3