Aatulassa törmättiin (!) Een ja Ässän blogissa mielenkiintoiseen postaukseen. Kaikessa ei Aatulassa olla postauksen kanssa samaa mieltä. Se on kuitenkin selvää, että aihe on tärkeä ja huomionarvoinen. Ei ole yhdentekevää, millä perusteella ja millaisen tiedon varassa koira perheeseen hankitaan.
Aatulassa kuultiin viimeksi eilen päivittelyä siitä, kuinka westie onkin yllättäen aika aktiivinen rotu, ja on kamalaa, kuinka ne voivatkin sotkea itsensä nyt keväällä niin pahasti. Onko tosiaan niin, että westiellä on hienostelijan ja helpon sylikoiran maine? Aatulassa westie on joka suhteessa ollut ainoastaan positiivinen hankinta: itsepäisyys, oman arvon tunteminen, kursailemattomuus, iloisuus... kaikki! Päätä on monet kerrat raavittu terrierin tempausten edessä mutta ei täällä oikeastaan muuta odotettukaan - tulimmehan hankkineeksi terrierin. Aatulassa ajatellaan, että Aatu saa olla terrieri: osoittaa mieltään ja omata valikoivan kuulon tietyissä rajoin, kaivaa kukkapenkkiä aina silmän välttäessä, äristä pihaa vahtiessaan, rakastaa untuvapeitolla nukkumista, pyöriä sonnassa joka ikisen mahdollisuuden turvin, manipuloida äiskää toteuttamaan terrieripojan pienimmätkin toiveet jne. ;) Muun muassa nämä ovat seikkoja, jotka saivat meidät aikoinaan niin totaalisesti rakastumaan tähän rotuun. Tärkeintä on, että poika on hallinnassa. Jos joku erehtyy luulemaan, että saa kuuliaisen, kiltin ja fiksun koiran ilman vaivannäköä, kutsutaan sitä simppelisti tyhmyydeksi oli kyseessä sitten westie tai vaikkapa labbis.
Jakakaa ihmeessä mielipiteenne tärkeästä aiheesta. Millainen kuva westiestä annetaan ja millainen koira westie todellisuudessa on? Millä perusteella päädyitte westiehen? Myös muiden rotujen omistajien mielipiteet omaan rotuun liittyvistä asioista ovat ehdottomansti tervetulleita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti