Aatulan isännän viikon herkkuna tällä kertaa pikkupossun kylkisiivua.
Herkku sopii loistavasti Aatun possunlihakokeiluun ja eliminaatiodieettiin. Kylkisiivu löytyi sattumalta marketin lihatiskiltä. Hyvä juttu! Possunliha kun muuten on niin tuiki tavallista, ettei äiskä varmaankaan olisi tälle viikolle muuta herkkua keksinytkään. ;)
Herkku sopii loistavasti Aatun possunlihakokeiluun ja eliminaatiodieettiin. Kylkisiivu löytyi sattumalta marketin lihatiskiltä. Hyvä juttu! Possunliha kun muuten on niin tuiki tavallista, ettei äiskä varmaankaan olisi tälle viikolle muuta herkkua keksinytkään. ;)
 |
| Herkkurivi lihaa ja luuta |
 |
| Tarjoillaan annospaloina, tottakai ;) |
Kyllä kelpasi isännän kylkeä narskutella. Ihan on erilainen koko koiruus muutenkin, kun joutuu näkemään hieman vaivaa ja järsimään ruokaansa. Aatu ei nimittäin saa ruoakseen useinkaan luita, koska pureskelu tuppaa isännältä unohtumaan ja tästä seuraa tukehtumisvaara. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hienosti. :) Annoskokokin paisui huomaamatta normaalia suuremmaksi: Aatun ruoka-annos noin 100-120 grammaa aamuin illoin. Nyt baby ribsejä kuitenkin painui herran massuun kerralla runsaat 150 grammaa. Kasvissoseannos tuli tietenkin vielä siihen päälle. Nam nam! Lopputuloksena siis onnellinen ja kylläinen koira. :D
 |
| Rouskuttelua |
Minä täällä taas kommentoin! Aatulla ei pitäisi ainakaan olla nirsoilemisen aihetta ruuan suhteen, kun noita hänen annoksiaan katselee ;) Mutta siis tuollaista kylkisiivua tai vastaavaa olisi Sofillekin kiva antaa kalvettavaksi! Toivottavasti jossain tulisi vastaan :)
VastaaPoistaKommentoi ihmeessä! Kommenttejasi on aina ilo lukea. :)
VastaaPoistaKylkisiivu ostettiin Prismasta. Lihatiskin myyjä oli, taas, ihmeissään, kun pyydettiin noin 100 g kylkeä, jossa mahdollisimman paljon luuta. Pakkohan se sitten oli selittää, että tulee koiralla. Myyjä vielä kysyi, tarvitaanko mausteita mukaan. ;) Aatulle näitä tosiaan niin mielellään syöttäisin, mutta kun tuo ei muista pureskella ja hotkii. Sydän syrjällään aina seurataan, että miten käy. Kädestä pitää kaikki syötävät luut herralle antaa. Isoja putkiluita sitten jyrsii itsekseen. Joskus olen muuten törmännyt ihan härän selkäänkin lihatiskillä. Sitä olisi myös kiva antaa. Jospa Sofillekin kylkeä tai selkää jostain löytyisi. On nimittäin aikas herkkua! ;D