maanantai 7. helmikuuta 2011

Westielenkki 6.2.2011

Aatulan väki osallistuu aktiivisesti oman alueensa westielenkkien järjestämiseen. Olemme olleet mukana järjestämässä ja osallistumassa lenkkeihin viime syksystä lähtien. Alueemme westielenkit järjestetään kaksi kertaa kuussa, aina parittomien viikkojen sunnuntaina.

Ennen lenkkiä Aatu tankkasi tilkan mansikkajogurttia.

Alueemme westielenkkien kantava ajatus on, että koirat saavat juosta vapaana ja omistajat jutella kaikesta rotuun liittyvästä, ja muustakin, samanhenkisessä seurassa. Mukana oli  tällä kertaa Aatun lisäksi kolme tyttöwestietä: Elviira (omistajineen toinen westielenkkien järjestäjistä), Elsa ja uusi tuttavuus Fiide.


Koko joukko: Elsa (etummainen), Fiide, Aatu ja Elviira.

Lenkkeilijät omistajineen: Fiide (vas.), Aatu, Elsa ja Elviira.

Alueemme westielenkit järjestetään lähes poikkeuksetta metsäpoluilla, useimmiten Aatulan lähimetsissä. Niin tälläkin kertaa. Aatulan lähimetsissä kulkee useita, eri mittaisia lenkkipolkuja, joissa on turvallista pitää koiria irti. Myös sää suosi lenkkeilijöitä:  ilma poutaantui juuri sopivasti ennen lenkkiä ja pakkasta oli vain muutama aste.  

Koko joukko tuli toimeen loistavasti. Elviira, joukon vanhin, johti pitkälti menoa. Aatu, joukon ainoa uros, tohelsi  puolestaan tuttuun tapaansa vuoron perään kaikkien kanssa. Eniten herraa näytti kuitenkin kiinnostavan uuden lenkkikaverin Fiiden seura. Fiide käyttäytyi kuin todellinen leidi: väisteli vienosti Aatun lähentymisyrityksiä ja  esitti vaikeasti saavutettavaa. <3 Myös joukon kuopus, kuusikuukautinen Elsa-neiti, pysyi hienosti vauhdissa mukana ja viipotti jo kovasti rohkaistuneena joukon jatkona. :)

Metsäpoluilta on paikoin upeat näkymät järvelle.

Aatu ja Fiide <3

Lenkeillä on aina hauska huomata, kuinka samanlaisia westiet lopulta ovat; kaikki kyhnyttävät itseään aina tilaisuuden tullen maahan, pomppivat ja elehtivät samalla tavalla ja keräävät turkkiinsa lumipaakkuja. :) Nyt talvella koirat eivät pääse juoksentelemaan täysin vapaasti metsissä, koska lunta on niin paljon. Poluilla pysyminen siis rajoittaa jonkin verran leikkimistä ja touhuamista. Lumien sulettua alkaa koirillakin vihdoin uusi elämä,  kun koko metsä polkujen ympärillä avautuu jälleen tutkittavaksi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti