Aatu törmäsi eilen iltapisulla supikoiraan. Kaikki tapahtui omalla pihalla Aatun ollessa irti. Onneksi iskällä oli nopsat jalat, ja Aatu saatiin kiinni. Hanki oli kestänyt Aatua ja supikoiraa, ei iskää. Hetken aikaa Aatu oli juossut tiiviisti supikoiran kintereillä pitkin pihamaata. Onneksi ei tullut tappelua, supikoiralla kun on häijy maine. Iskän saatua kopin Aatusta oli supikoira luikkinut aidan yli pakoon. Aitaan jäi tuppo supikoiran mahakarvoja muistuttamaan vierailusta.
Aatulan kaksijalkainen väki toivoo kohtaamisen olleen kertaluonteinen juttu. Aatu puolestaan, yhä jatkuvasta nuuskutuksesta ja vahtaamisesta päätellen, toivoo supikoiraa toistekin vierailulle. ;)
Meillä taas vierailee tosi usein jäniksiä. Ja sitten kun semmoinen näkyy, niin Sofi ei näe eikä kuule mitään muuta. Parit kerrat on juostu perässä pitkin pihoja ja pientareita!
VastaaPoistaVoi näitä meidän suuria saalistajia! :D
VastaaPoistaMeille kohtaaminen antoi nyt sen viimeisen potkun persuksille tukkia kaikki aidan kolot heti lumien sulettua. Ei sillä, etteivätkö luonnonelikot pääsisi vaikka aidan yli, mutta kunhan Aatu jää aidan sisälle supin (tai jänön tai oravan...) luikkiessa takaisin metsään. :)